Kuten historian juuret kertovat, kuudennella vuosisadalla keisari Justinianus sulki lopulta kaikki kristinuskon kanssa kilpailevat filosofiset koulukunnat. Tämä oli viimeinen kerta, kun kuulimme epikurolaisesta koulukunnasta, jonka perintö oli säilynyt kulttuurisesti elinvoimaisena seitsemän vuosisataa.
Epikuros
Se oli ensimmäisten joukossa, jotka osoittivat, että atomi - 2300 vuotta sitten - yhteiskuntasopimus on oikeusvaltion perusta ja että onnen tavoittelun empiirinen prosessi: onnellisuuden tiede. Nämä innovatiiviset koulut olivat rauhallisuuden, motiivin ja nautinnon keitaita, joita kutsuttiin Puutarhoiksi ja joissa orastavan ystävyyden ihanteet kukoistivat ja miehet, naiset ja jopa orjat kävivät filosofista keskustelua tasavertaisina. jos jotakin opinkokonaisuutta voitaisiin pitää epikurolaisen opin perustana, se olisi Tetrapharmakon: Neljä parannuskeinoa.
Didaktisia tarkoituksia varten opetukset on annettu lyhyinä, helposti omaksuttavina sanontamuotoina. Epikurolaisuudessa on rehellisesti sanottuna paljon yli neljä käsittelyä. Pääoppeissaan 11-12 Epikuros puolsi tieteen analysointia keinona vapautua irrationaalisista peloista.
Luonnontieteilijät
Luonnontieteilijöille, jotka eivät usko henkiin tai jumaliin, kaksi ensimmäistä kielteistä lausetta voitaisiin kääntää seuraavasti: "Älkää pelätkö sattumaa tai sokeaa onnea, sillä on turhaa taistella sellaista vastaan, johon emme voi vaikuttaa." "Älkää pelätkö sattumaa tai sokeaa onnea, sillä on turhaa taistella sellaista vastaan, johon emme voi vaikuttaa. Se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä". Roomalainen epikurolainen runoilija Lucretius omistaa De Rerum Natura -teoksessaan pitkiä osia filosofisesta runosta kuvaukselle siitä, kuinka salamoiden ja taivaankappaleiden liikkeiden kaltaiset luonnonilmiöt eivät ole jumalten työtä ja että jumalten pelko on ristiriidassa sivistyneen elämän kanssa.
Koska hän ei ollut näinä päivinä kyennyt luomaan täysin tieteellistä teoriaa näiden ilmiöiden selittämiseksi, hän esitti useita mahdollisia teorioita monille niistä puolustamatta yhtä niistä ja tunnusti nöyrästi, että tulevat ajattelijat osoittaisivat hänen naturalistisen ja tieteellisen kosmologiansa keskeiset kohdat, minkä he lopulta tekivätkin. Voimme siis sanoa, että hänen perusasenteensa oli järkevä ja että hän kunnioitti älykkyyttämme tarpeeksi, jotta hän ei osoittaisi ylimielisyyttä ja varmuutta silloin, kun hänellä ei ollut ratkaisevia teorioita.
Tiesitkö?
Kielto pelätä jumalia ja ylipäätään pelkoon perustuvaa uskoa on epikurolaisen filosofian ensimmäinen ja tärkein tabu, joka on virkistävä tähän päivään asti. Toinen lääke on kehitelty sarjassa opetuksia ja aforismeja, jotka toimivat eräänlaisena kognitiivisena terapiana, jolla käsitellään menehtymisen aiheuttamaa traumaa. Niistä mieleenpainuvin on se ainoa hedonistinen. Kuolema ei merkitse meille mitään, sillä kun me olemme, kuolema ei ole tullut, ja kun kuolema on tullut, me emme ole. On myös tasapainoargumentti, joka asettaa vastakkain kuolemamme jälkeisen ajan ja sitä edeltävän ajan, josta meillä ei ole mitään muistikuvaa.
Koska siellä ei ole mitään, miksi pelätä sitä? On yhtä älytöntä tuskailla kuolemanjälkeistä elämää kuin tuskailla syntymää edeltävää tilaa. Väitän usein, että lohdutuksena eivät toimineet ainoastaan opetukset vaan tapa, jolla ne oli välitetty -filosofisten ystävien rakastavassa yhteisössä -, eikä Epikuroksen ihmiskunnalle antamaa tyyneyttä ja varmuutta ole mahdollista toistaa tämän yhteisöllisyyden tunteen avulla.
Pidä mielessä
Kaksi jälkimmäistä positiivista lausumaa Tetrapharmakonista johtavat epikurolaisiin ohjeisiin siitä, miten meidän tulisi arvioida tarpeemme ja tunnistaa, mitkä tarpeet ovat tarpeettomia ja mitkä välttämättömiä, mitkä tarpeet aiheuttavat kipua, kun ne täytetään tai jätetään huomiotta, ja mitkä eivät. Tämän analyyttisen prosessin avulla ihminen oppii olemaan tyytyväinen elämän yksinkertaisiin nautintoihin, niihin, jotka on helpointa saavuttaa ja jotka tuottavat vain vähän tai eivät lainkaan kipua. Tässä vaiheessa epikurolaisen tunkeutumisen todellisia hedelmiä aletaan korjata. Elämän parhaat asiat ovat ilmaisia.
Yksi jokaisen epikurolaisen ensimmäisistä psykologisista toimista on tulla tietoiseksi haluistaan ja niiden mahdollisesti aiheuttamasta kivusta tai ahdistuksesta. Toinen tehtävä on oppia nauttimaan ja arvostamaan helppoja asioita, kun ne ovat edessämme. Hyvät ystävät, loistavat ruoat ja virkistävät juomat, kotitalous, fantastinen musiikki, luonnon läheisyys, näkymämme taivaalle, jonka (kuten Carl Sagan neuvoi meitä) pitäisi aina tehdä meidät nöyriksi.
Hyviä uutisia
Epikuroksen mukaan hyvä uutinen on, että onnellisuus on helposti saavutettavissa, kun vaalimme oppia. Hän mainitsee kiitollisuuden ja vahvojen ystävyyssuhteiden tarpeen fantastisen elämän perusaineina, eikä vain luokittele haluja vaan tekee myös eron kineettisten (kiireisten ) nautintojen, joita esiintyy, kun täytämme jonkin halun, ja katastemisten (inerttien) nautintojen välillä, joita esiintyy, kun meillä ei ole mitään haluja täytettävänä, ja jotka hän leimaa poikkeuksellisiksi. Harvardin psykologi ja onnellisuuskirjoittaja Dan Gilbert vahvistaa Epikuroksen oivalluksia, kuten sitä, miten merkittävät yhteydet lisäävät merkittävästi nautinnon ja mieleenpainuvien kokemusten määrää, joita keräämme elämämme aikana.
Hän käyttää erilaista sanamuotoa: luonnollinen onni on sitä, jonka saavutamme, kun täytämme halumme (epikurolaisen kielenkäytön mukaan kineettinen nautinto), kun taas keinotekoinen nautinto on sitä, mistä nautimme riippumatta siitä, saavutammeko tarpeet (katasteminen nautinto). Koska synteettinen onnellisuus ei vaadi ulkoisia tekijöitä, se on siis ylivertaista, se on merkki vapaasta olennosta. Hän perustelee keinotekoisen mielihyvän puolesta mainitsemalla esimerkkinä lottovoittajan ja halvaantuneen, joilla on samanlainen mielihyvän taso vuoden kuluttua lottovoitosta ja alaraajojen menettämisestä.
Näitä tapauksia tutkivat ilotutkijat Brickman ym. Positiivisessa psykologiassa sitä on kutsuttu hedoniseksi juoksumatoksi tai hedoniseksi sopeutumiseksi: tavanomaiseksi onnelliseksi tilaksi, johon palaamme aina takaisin. Menetelmiä tutkitaan niiden korkeuksien parantamiseksi, jotka ovat jokaiselle ihmiselle normaaleja. Gilbertin teoriat ovat mielestäni epikurolaisuutta eri nimellä.
Muista
Epikurolaisen opetuksen osatekijöihin, joiden kanssa filosofit ovat historian saatossa kamppailleet eniten, kuuluu katastemisen nautinnon käsite. Usein väitetään, että kivun puute ei ole ilon määritelmä, mutta Epikuroksen opettama ilon taito on juuri tätä: että meidän on opittava olemaan onnellisia ulkoisista tekijöistä riippumatta ja että on mahdollista ja toivottavaa viljellä katastemisia iloja filosofisten alueiden kautta. Itse asiassa Epikuros väittää, että filosofian tarkoitus on taata kärsimyksen loppuminen ja tehdä upea, onnellinen,
miellyttävä elämäntapa. Gilbertin tutkimus tukee katastemista mielihyvää ihmisen onnellisuuden olennaisena osatekijänä ja alkaa elvyttää Epikuroksen aloittamaa onnellisuusfilosofiaa koskevaa keskustelua, jonka Justinianus keskeytti 1500 vuosikymmentä sitten. Hän lisää myös uusia käsitteitä onnellisuustiedeomme ja ehdottaa jopa, että meillä on henkinen immuunijärjestelmä, joka taistelee onnettomia mielialoja vastaan. Gilbertin havainnot yhdessä neurotieteen ja ruokavalion kaltaisten alojen hyvinvointia käsittelevän tutkimuksen kanssa osoittavat nykyaikaisille epikurolaisille suunnan oppien monitieteelliselle, käytännölliselle uudelleen keksimiselle, mikä on juuri sitä, mitä tarvitsemme, jos opista halutaan tehdä jälleen kerran se vallankumouksellinen, vapauttava kulttuurimoottori, joka se kerran oli.
Loppuhuomautus
Epikuros muistutti meitä neljännen lääkkeen osalta ruumiillisen kivun ajallisesta luonteesta. Meillä voi olla kuumetta tai vatsakipuja, mutta päivien kuluessa immuunijärjestelmämme kamppailee. Kroonisiin kipuihin tottuu jonkin ajan kuluttua. Luonnossa mikään tila ei kestä loputtomiin. Kaikkien tilojen katoavaisuus lohduttaa, kun ajattelemme, mitä kipua ne aiheuttavatkaan. Vähättelevä suhtautuminen kipuun vaatii kurinalaisuutta, mutta sitä voidaan viljellä, jos olemme tarkkaavaisia, kurinalaisia ja tuotamme päättäväisyyttä mielemme suojelemiseksi. Sitten ovat psykologiset kivut ja ahdistus. Niitä työstetään kognitiivisen terapian avulla.
Epikuruksen seuraamista koskeva päätös on päätös suojella omaa mieltä. On mahdotonta olla onnellinen, jos emme pysty hallitsemaan vihaa ja muita voimakkaita tunteitamme: kuljemme levottomuudesta toiseen emmekä koskaan pääse maistamaan ataraxian tasapainoa, joka kääntyy häiriintymättömyydeksi ja on parasta kypsyyttä, jonka filosofi voi saavuttaa. Elämme häiriintyneessä kulutusyhteiskunnassa, joka on täynnä stressiä ja neurooseja, jossa harvat ihmiset analysoivat elämäänsä, useimmilla on lyhyt keskittymiskyky ja jotka eivät yleensä ole kiinnostuneita kurittamaan päätään ja hallitsemaan mielettömiä halujaan. Jos epikurolaisina tunnetut opit ymmärtävät tämän, niin silloin käy selväksi, että ihmiset kaipaavat nykyään kipeästi filosofiaa. Epikurolaisen filosofian lohdutuksista voisi sanoa paljon muutakin. Jätän lukijoilleni kutsun tutkia Epikurosta ja osallistua muiden ja itsensä filosofiseen keskusteluun. Lupaan, että elämänne rikastuu.